NikuHinkka Se joka tekee itsestään madon, ei myöhemmin saa valittaa, jos häntä poljetaan. (Immanuel Kant)

Millainen tuomio luo lynkkaajan? Turvallisuuden tunteen kriisi Suomessa osa 2

  • Linjani tuomiohin on, että yksilön on maksettava aiheuttamansa vahinko yhteiskunnalle ja uhreilleen.
    Linjani tuomiohin on, että yksilön on maksettava aiheuttamansa vahinko yhteiskunnalle ja uhreilleen.
  • Silmä silmästä, mutta rakentavasti.
    Silmä silmästä, mutta rakentavasti.
  • Tämä kuva kuvaa poliittista suuntautumistani. Oikeistolainen "sama kaikille on tasa-arvoista" ei ole oikeudenmukaista.
    Tämä kuva kuvaa poliittista suuntautumistani. Oikeistolainen "sama kaikille on tasa-arvoista" ei ole oikeudenmukaista.
  • Muutetaan vankeinhoitolaitos vertaimevästä (ja mahdollisesti räjähtävästä) hyttysestä yhteiskuntamme työmuurahaiseksi.
    Muutetaan vankeinhoitolaitos vertaimevästä (ja mahdollisesti räjähtävästä) hyttysestä yhteiskuntamme työmuurahaiseksi.

Viime aikoina olemme saaneet lukea median tekemistä kyselyistä, että kansalaistemme turvallisuuden tunne on vakavassa kriisissä. Kansa ei luota enää poliisivoimien resurssien riittävyyteen, tuomiovallan tuomioihin eikä armeijan maanpuolustuskykyyn. Miten näin on päässyt tapahtumaan? Artikkelisarjassa vuorossa sanktiot.

Sanktioiden ongelmat:

Tuomiot koetaan liian kevyiksi. Suomessa tuomiot ovat keskimääräistä kevyempiä ja tämä ärsyttää ihmisiä suunnattomasti ja edistää lynkkauskulttuuria. Kansa on tullut tietoiseksi siitä, että budjettikriisi vaikuttaa tuomareidemme tuomitsemiskykyyn olennaisesti. Kakkua ei anneta tarpeeksi, koska siihen ei ole rahaa, eivätkä tuomarit koe pitkiä kakkuja enää tämän vuosituhannen rangaistusvälineenä. Etenkin ensikertalaiskäytäntö sai esim. Ylen tuomioillassa huutia (tuomariliiton edustaja melkein laski alleen, koska oli niin aseeton). Ihmettelinkin, ettei valtakunnankieltäjä Päivi Räsänen saanut poistettua ensikertalaisuutta rajuista rikoksista, mikä on ensiarvoisen tärkeää. Muutenkin ensikertalaisuus kaipaa isoa remonttia. Esimerkiksi kolmen vuoden väliaika ei saisi uusia ensikertalaisuutta. http://lauriskon.com/2012/12/30/rikoksen-uusijakin-voi-olla-saastosyista-ensikertalainen/

En kuitenkaan ole sitä mieltä, että meidän pitäisi ottaa Yhdysvalloista mallia ja tuomita prosentti väestöstämme eliniäksi systeemin ulkopuolelle. Ensinnäkin se on liian kallista ja mielestäni tuomitun takaisinsaattaminen yhteiskuntakelpoiseksi on ensiarvoisen tärkeää. Yhdysvaltojen retributiivisilla pitkillä tuomioilla varmistetaan, että tuomittu adaptoituu kriminaalikulttuuriin ja oppii rikollisen elämäntavan. Pelotevaikutus toimii vain tiettyyn rajaan asti, koska iso osa rikoksista tehdään päihtyneenä arvostelukyvyn ollessa heikentynyt. Järjestelmän ei ole tarkoitus tehtailla kalliisti lisää taparikollisia, vaan ylläpitää yhteiskuntajärjestystä ja kehittyä. Oma linjani tuomiohin on, että yksilön on maksettava aiheuttamansa vahinko yhteiskunnalle ja uhreilleen.

Pidän yhteiskuntapalvelumallistamme, mutta haluaisin laajentaa sen palkattoman työn käyttömahdollisuuksia pitkäaikaisiin vankeihin.

Tiedän, että vankiloissa tehdään töitä, mutta tarvitseeko siitä kompensoida kriminaalia?  Muistan lukeneeni uutisen, jossa ylitöinä lumiauraillut vanki sai palkkaa 2000e/kk ja se on todella väärin. Haluaisin, että rikollinen maksaa aiheuttamansa vahingon takaisin työllä, koska teettämätön työ ei tästä kalliin työn maasta lopu (esim. tiestön korjausvelka tai homerakennukset). Eli jokaiselle rikokselle voitaisiin asettaa hintalappu (kuulostaa epäeettisemmältä kuin onkaan). Ongelmallisia olisivat henkilörikosten määrittely. Tuumin, että tuomittujen olosuhteiden pitäisi olla nykyistä kurjempia kostonhimon tyydyttämiseksi ja rankista rikoksista "maksettaisiin" myös kurjemmilla olosuhteilla. Esimerkiksi tappajatapauksessa voitaisiin todeta uhrin olleen veronmaksaja, jonka kuoleman johdosta valtio ja läheiset menettivät kaksi miljoonaa tuloja. Sitten tappajan pitäisi tehdä töitä valtiolle erittäin ankeissa olosuhteissa (ihmisoikeuksia unohtamatta) kunnes kaksi miljoonaa työhyötynä uhrin läheisille on maksettu. Käytin esimerkkinä kahta miljoonaa, koska se on saman verran kuin keskiverto suomalainen tienaa elämänsä aikana. Tästä on helppo päätellä 1+1, että kuinka kauan tappaja joutuisi lapionvarressa huhkimaan. Silmä silmästä, mutta rakentavasti -linjan luulisi tyydyttävän uhreja. 

Samalla lailla henkilörikoksissa pitäisi rikollisten maksaa isompia vahingonkorvauksia. Meillä kuitenkin on välineet, joilla laskea aiheutettu vahinko. Esimerkiksi parturikampaaja Pipsa raiskataan. Pipsa sairastuu psyykkisesti ja menettää työkykynsä kymmeneksi vuodeksi. Tällöin raiskaajan kuuluu korvata Pipsalle pakkotyössä kymmenen vuoden ansiotulo, hoitokulut ja loppuelämäksi kuukausittainen rahallinen kompensaatio ikuisesta arvesta. Raha ei luonnollisesti korvaa menetystä, mutta raha helpottaa elämää, kuten myöskin tieto rikkojan elämästä pakkotyöhelvetissä.

Nykyjärjestelmässä vapaat rikolliset ovat jatkuvassa ulosottotilassa, mutta saattavat samalla elää leveästi hämärällä käteisellä, koska töitä ei "kannata" tehdä, mikä on todella väärin. Tällainen raiskaaja vain lypsää yhteiskuntaa, eikä maksa Pipsalle senttiäkään, koska rikollinen on mukamas varaton. Tuomittu voisi vuosien ja kuukausien sijaan maksaa velkansa valtion lunastamilla työtunneilla. Vapautumisen nopeuttamiseksi vankien voitaisiin antaa tehdä enemmän töitä, mikä saattaisi motivoida. Esimerkiksi vähintään kahdeksan tuntia päivässä, mutta omaehtoisesti venyttäen vaikkapa neljääntoista tuomion kokonaiskeston lyhentämiseksi. Motivoivana kuntoutuselementtinä voisi olla, että vasta kymmenen tunnin yli menevät työtunnit kerryttäisivät vangille tuomiokompensaation lisäksi "bonuksena hyvästä työmotivaatiosta" kuntoutusrahastoa vapautumishetkeä varten.

Nykyinen käytäntö kymmenen vuoden maksimirangaistuksesta ei palvele ketään, koska valtio menettää hirvittävästi rahaa, Pipsa joutuu traumatisoituneena tukianomus/sairauslomahelvettiin ja rikollinen tienailee kivasti palkkaa ilmaisessa ylöspidossa. Siksi järjestelmää pitäisi muuttaa työrangaistuksien suuntaan, jossa tälläinen rikollinen eläisi valvotusti kahlittuna savimajassa ja hänen pakkotyöpalkkansa menisi suoraan Pipsalle. Tällä vietäisiin tuomioita oikeudenmukaisempaan suuntaan ja tehtäisiin rikollisuudesta syövän sijaan infrastruktuurimme ylläpitävä voima. Muutetaan vankeinhoitolaitos vertaimevästä (ja mahdollisesti räjähtävästä) hyttysestä yhteiskuntamme työmuurahaiseksi.

Tämä koskisi erityisesti ulkomaalaisia ammattirikollisia, jotka piinaavat Suomea. Sen sijaan, että heidät lennätetään verorahoilla kotiinsa, pitäisi heidät laittaa täällä pakkotöihin maksamaan teoistaan. Luonnollisesti rikollistasa-arvon toteutumiseksi kaikilla rikollisilla olisi sama palkka, jotta insinöörimurhaaja ei vapautuisi nopeammin kuin ojankaivajamurhaaja. "Palkkiona" ammattitaitonsa käyttämisestä insinööri saisi tehdä koulutus/ammattitaitoaan vastaavaa mukamas kevyempää työtä yhteiskuntahyödyn maksimoimiseksi, mutta viettäisi kuitenkin vapaa-aikansa kurjissa oloissa.

Saisivatko pakkotyövangit opiskella? Onko oikeudenmukaista, että Breivik pääsi opiskelemaan? Oppisopimusmalli toimisi, koska samalla tuettaisiin kuntoutumista, mutta tehtäisiin kuitenkin kompensaatiotyötä, josta saisi työtodistuksen. Samalla ehkä linnakaverin leima menettäisi merkitystään työrangaistuksen jälkeisessä elämässä ja helpottaisi rehabilitaatiota.

Nykyjärjestelmässä valkokaulusrikollisuudesta rankaistaan kovemmin kuin henkilöihin kohdistuvista rikoksista. Se ei sovi ihmisten oikeustajuun, mutta ehdottamani järjestelmä toisi tasa-arvon valkokaulusrikosten ja henkilörikosten välille, koska valkokaulusrikollisuudessa pyörii suuria korvaussummia (eli pitkiä tuomioita), mutta heidän olosuhteensa taas olisivat keskimäärin paremmat kuin väkivaltarikollisilla.

Tällä saataisiin vähennettyä tuomarien uhkailua ja tuomarien olisi helpompi tuomita, koska kyse olisi sovittavasta kompensaatiosta ja sanktiosta hirvittävän kulupommin sijaan, jossa kaikki häviävät. Win-Win on aina parempi kuin Lose-Lose!

Haluan vielä kommentoida lyhyesti sakotuskulttuuriamme. Progressiivinen päiväsakotus on täydellinen esimerkki oikeudenmukaisen tasa-arvon toteuttamisesta. Rikas saa isot sakot ja köyhä pienet sakot. Oikeistolainen "sama sakko kaikille" ei ole oikeudenmukainen, eikä toimi, koska rikasta ei paljoa heilauta sadan euron ylinopeussakko. Kärjistetysti sanottuna ei kukaan hyveellinen ihminen voi omaa etuaan ajattelematta ja valehtelematta sanoa, että rikkaan kuuluu maksaa saman verran sakkoja, kuin köyhän. Ylivoimaisesti paras keino pitää superautot poissa Suomesta autoverotuksen lisäksi. Voisin ylistää progression käyttöä yhteiskunnallisena oikeudenmukaisuusperiaatteen vasarana vaikka kokonaisen kirjan verran. Toivottavasti ottavat muualla meistä mallia.

Mielestäni myös sakkojen muuntorangaistus pitäisi palauttaa ja myös muuttaa vankeuden sijaan kompensaatiorangaistukseksi, koska aivan liikaa tapahtuu näitä tyhjätaskuisten taparikollisten sakkojen repimisiä (esim. näpistelijät), koska eletään ilman rahaa yhteiskunnan tuella. Olen skeptinen, että paperimiesoikeusministerillämme riittäisi ymmärrys/ammattitaito muuhun, kuin populistiseen tuomioiden pidentämiseen, vaikka hienosti hän kyllä avasi työministerinä roolinsa.

Kiitos jos luit tänne asti! Pahoittelen kirjoituksen sisältämää aggressiota. Pannaan se nuoruuden piikkiin.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat