NikuHinkka Se joka tekee itsestään madon, ei myöhemmin saa valittaa, jos häntä poljetaan. (Immanuel Kant)

Lehdistön rooli Ukrainan kriisissä.Turvallisuuden tunteen kriisi Suomessa osa 3

  • Lehdistön rooli Ukrainan kriisissä.Turvallisuuden tunteen kriisi Suomessa osa 3
  • Lehdistön rooli Ukrainan kriisissä.Turvallisuuden tunteen kriisi Suomessa osa 3

Venäjä ja oma mediamme ovat pelotelleet meidät takaisin kylmän sodan aikaisiin tunnelmiin. Kansalaiset eivät luota maanpuolustukseen pelätessään uutta ja ihmeellistä hybridisodankäyntiä, Nato-optio todennäköistyy, informaatiosota jyllää ja puolustusmäärärahoja kasvatetaan.

Miksi hybridisodankäynti pelottaa?

Hybridisodankäynnin isoimmaksi osa-alueeksi on muodostumassa informaatiosodankäynti, jossa tavoitellaan otetta ihmisten mielistä ja ajatuksista tai aiheutetaan julkista hämmennystä. Venäjä onnistui tavoitteissaan Ukrainassa erinomaisesti. Länsivallat pyörittivät poliittista teatteria leikkikauppasaarrolla kieltäessään todellisen avun, vaikka todisteet kaapatuista venäläisestä kalustosta ja sotilaista olivat monilla mittareilla riittävät invaasion todistamiseksi. Itä-Ukraina luovutettiin suosiolla Venäjän etupiiriin, koska Kreml onnistui rikkomaan Ukrainan sisäpolitiikan, EU on sotilaspoliittinen lilliputti ja USA ei halunnut uutta Afganistania.

Tämä sai luonnollisesti kaikki Venäjän naapurit kauhun valtaan. ”Mitä jos meidätkin vain vallataan eikä kukaan tule auttamaan?”  -ajatukset täyttivät Itä-Euroopan. Puola reagoi vihamielisesti, Baltia sai USA:n tuen ja Suomi miettii, kumpaan suuntaan pyllistäminen sattuisi vähemmän.

Viestintäpoliittinen emämunaus

Suomalainen kaupallinen klikkauskalastelijalehdistö hyödynsi tilanteen täysin. Sen sijaan, että oltaisiin rauhoitettu tilannetta ja analyyttisesti kerrottu siitä, keskityttiin aikaansaamaan mahdollisimman paljon pelkoa, koska se myy hyvin. Media ei toiminut tehtävässään vallan vahtikoirana vaan käytti vastuuttomasti valtaansa vahvistamalla sodanuhkaa päästämällä militantit ääneen. Puolustusvoimat käyttivät tilanteen hyväkseen ja puhuivat itselleen enemmän rahaa, mikä on ihan ymmärrettävää, koska sotilaat pelkäävät työpaikkojensa puolesta lamaleikkurin alla. Lehdistö kosti valtiolle media-alan murroksen ja kannattavuuskriisin. Monissa maissa lehdistölle on annettu erityisasema neljäntenä valtiovaltana esimerkiksi nollaverotuksella. Suomessa taas läimäistiin pakollinen yleisradiovero ja siirrettiin EU-verotussääntöjen vuoksi lehdet korkeampaan alv-verokantaan. Lehdistölle on annettava erikoisasema asiauutistuotantoon, jotta klikkauskalastelu ja maksettu mainosjournalismi ei tuhoa kansallista sivistystä.

Kielitaituriystäväni totesi vertailtuaan sotauutisia eri kielillä Ukrainasta, Venäjältä ja länsimaista, että propaganda on järkyttävän voimakasta kaikissa medioissa. Nykypäivänä naureskelemme toisen maailmansodan aikaiselle propagandamateriaalille, mutta jos asetamme nykyuutisia vierekkäin vertailtaviksi niin huomaamme, ettei mikään ole muuttunut. Meidät on opetettu uskomaan, että länsimäinen vapaa lehdistö ei käytä propagandaa mutta totesin tämän valheeksi itsekin luettuani kansainvälisten englanninkielisten lehtien räikeän venäjävastaisia juttuja. Ukrainassa ongelmaksi muodostui paikallisille juuri se, että kukaan ei tiennyt mihin uskoa, koska kaikki viestimet järjestäen valehtelivat.

Pelonlietsonnan vähentäminen

Meidän on panostettava laatujournalismiin, koska sivistykselliset ja mielenterveydelliset tappiot ovat hirvittävät. En varmasti ole ainoa, joka on joutunut rauhoittelemaan sukunsa senioreita tai lapsia, jotka ovat aivan varmoja siitä, että sieltä se Putin kohta tulee ilman paitaa tiikerillä ratsastaen. Ihmisiä, joilla ei ole kriittistä medialukutaitoa on suojeltava pelkoa lietsovalta roskajournalismilta. Tämä voidaan toteuttaa rikkomatta sananvapautta. Jokainen pelottelu-uutinen lisää venäläisvastaisuutta, jonka varjolla Venäjä juuri valloitti Krimin. Ei anneta heille aihetta edes harkita samaa täällä.

Esimerkiksi informaatiosodankäyntiin kuuluvat ilmatilaloukkaukset ovat erinomainen propaganda-ase. Oma lehdistömme käyttää tiedostamattaan tätä asetta meitä vastaan lietsomalla aiheettomasti pelkoa joka ikinen kerta, kun ulkomaisen hävittäjän ilmatilaloukkaukseen ei vastatakaan protokollan mukaisesti minuuteissa ja se on juuri sitä, mitä ilmatilaloukkaaja tavoittelee. Tällöin lehdistö pelaa naapurivallan strategiakirjan mukaisesti. Lueskelin tässä journalistin eettisiä ohjeita ja ehdotan, että journalistien eettisiin ohjeisiin lisätään kohta, jossa pelonlietsonta kiellettäisiin journalistin etiikan vastaisena, koska epäisänmaallisen kirjoittelun minkäänlainen estäminen loukkaisi sananvapautta. Ilmatilaloukkausuutisenkin voi kirjoittaa aiheuttamatta psyykkisiä traumoja mielikuvilla yllätysydinpommittajasta.

Meillä on ihan hyvät puolustusvoimat, joiden toiminnan tehostamisesta tulen vielä kirjoittamaan sarjan seuraavassa osassa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat