Paikallinen sopiminen palkoista = paikallinen uhkailu ja kiristys työpaikoilla
Paikallinen sopiminen on kaunis ajatus, jolla on ruma tarkoitus. Huolestuin työministeri Lindströmin ilmoituksesta ajaa paikallista sopimista. Elinkeinoelämä yrittää saada kansan uskomaan työpaikkojen säilyvän, jos vähän joustetaan sieltä täältä. Oikeasti tavoitteena on saada aikaan halpatyömarkkinat lakkauttamalla sitovat työehtosopimukset. Valta-asetelman tasapaino halutaan siirtää ammattiyhdistyksiä ja ihmistä suosivasta elinkeinoelämää ja pääomia suosivaksi.
Meillä ei ole varaa luopua sitovista minimipalkoista, koska massatyöttömyyden aikana kukaan ei ole korvaamaton. Minimipalkoista luopuminen tuhoaisi kaikista köyhimmän töissäkäyvän kansanosan palveluammateissa, jotka eivät vaadi erityisammattitaitoa. Esimerkiksi siistijät olisivat töissä alle viiden euron tuntipalkoilla ja tarjoilijat pelkillä tipeillä. Sillä ei elä. Saksassa halpatyömarkkina on johtanut siihen, että tämän alimman työssäkäyvän luokan on pakko täydentää tulojaan sosiaalituilla.
En ole varmasti ainoa, joka on huomannut, että töitä hakiessa tarjotaan järjestelmällisesti sitä tessin minimiä ja aivan liian harvoin siitä kuulemani ja kokemani perusteella neuvotellaan. Jos minimiä ei olisi, niin työnantaja voisi lähes loputtomasti kiristää perinteisellä ”tulijoita riittää” -kortilla. Työnantajat voisivat poimia kaikki, joilla on perhe ja/tai iso asuntolaina sanelutilaisuuksiin ja kiristää heitä laskemaan palkkaansa ”yhteisen edun nimissä”. Millään yrityksellä maailmassa ei ole eettisiä valmiuksia taistella ahneutta vastaan. Siksi ihmisen rajatonta ahneutta on säädeltävä. http://nikuhinkka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/199086-miksi-vastustaa-veroparatiiseja-paaomaa-ja-rikkainta-prosenttia
Työnhakuohjeissa palkkatoiveen kohdalla neuvotaan etsimään tieto työn keskimääräisestä palkkatasosta ja tarjoamaan sen ympäriltä n. kymmenen prosenttia suuntaansa. Muuten CV menee roskikseen epärealistisen palkkatoiveen takia. Vuokratyöfirmojen haastatteluissa en ole ikinä kuullut kenenkään saavan neuvotella palkastaan. Esimerkiksi tes on 10e/h. Kokenut ja kattavasti suositeltu työntekijä pyytää edellämainitussa kymmen prosentin haarukassa 11e/h, mutta siitä ei suostuta edes keskustelemaan. ”Tulijoita kyllä on”. Tämä on sairasta varsinkin, kun tietää vuokrafirman veloittavan asiakkaaltaan tekemästäsi työstä +30e/h, mistä jää mukava provisio vielä työnantajakulujenkin jälkeen. Se, että on paras vaihtoehto ei merkitse enää mitään.
Lisäksi tähän maahan yritetään tulevaisuudessa tuoda massoittain kouluttamattomia köyhiä ulkomaalaisia jakamaan pienentyvää kansantuotettamme ja kilpailuttamaan noita alimpia palkkoja alaspäin voittojen maksimoimiseksi. Ikuinen talouskasvu on valhe. Planeetan resurssit eivät riitä. Yhä useampi ihminen jakaa murusia rikkaiden halkoessa kohtuuttomia paloja kakusta veroparatiiseissä.
Edes erikoisammattitaitoja omaavat työntekijät eivät pysty puolustautumaan neuvotteluissa. Kaikkialla kuulee tarinoita, joissa ”osaajille on aina töitä”, jos ei satu olemaan vastavalmistunut, lihava, pitkäaikaistyötön, lisääntymisiässä oleva nainen tai yli 40-vuotias. Meillä on jo tarpeeksi sairaat ja epätasa-arvoiset työmarkkinat, joilla selviäminen alkaa vaatia, että on sporttinen nuori mies viiden-kymmenen vuoden työkokemuksella vastaavasta työstä tai sitä, että on suhteita.
Elinkeinoelämän kannalta olisi ihanteellista pystyä tarjoamaan edullisempaa työtä. Itsekin liiketoimintasuunnitelmia tehdessäni olen laskeskellut, että toisen työllistäminen asiakkaattomaan startuppiin asiantuntijatehtäviin +-20e/h palkalla alle 70e/h veloituksilla on älyttömän riskaabelia nollapeliä nykytilanteessa. Yrityksiä jää valtavasti puuhastelutasolle ammattimaisen toiminnan sijasta. Uusien kasvuyrityksien luomiseksi mikään ei ole niin tärkeää kuin riskien pienentäminen, mutta sitä ei saa tehdä ihmisten elämien kustannuksella palkkakilpailutilanteen kautta. Töitä olisi varmasti enemmän tarjolla, mutta onko se sen arvoista, jos työllä ei olisi enää tarkoitus elää? Jakaisimme vain samaa kutistuvaa kakkua epätasaisemmin. Meillä on olemassa hyvät statistiset indeksityökalut minimipalkkojen ja työtarjonnan kohtaamisen varmistamiseksi. Kultainen keskitie kannattaa tässäkin asiassa.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)
Itse olen kyllä neuvotellut vuokrafirman kanssa palkasta. Kun parilta keikalta tulee positiivista palautetta, liksa kyllä nousee kunhan älyää pyytää.
Voihan AY osallistua peliin paikallisestikin. Meillä on hyvin menestyviä yrityksiä ja huonosti menestyviä yrityksiä. On aivan käsittämättömän typerä ajatus määrätä molemmat maksamaan samoja liksoja. Niistä palkoista voi neuvotella vaikka yhteispalavereissa joihin AY voisi tarjota asiantuntija-apua avaamaan tuloslaskelmaa ja kertomaan firman taloudellisesta tilanteesta työntekijöille.
Yleissitovuus voisi toki koskea niitä yrityksiä ja työntekijöitä jotka sitä haluavat noudattaa.
En näe mitään eroa parturin ja siistijän välillä. Jos ay saisi päättää, parturit eivät olisi yrittäjiä ja eikä työstä laskutettaisi 50 e/h. vaan 10 e/h.
Sama on siistijöiden kohdalla joista oikeasti on pula. Jos siivousalalla työskentelevät tajuaisivat alkaa itsenäisiksi yrittäjäksi tai muodostaisivat yhteisiä palveluyrityksiä, heidän liksansa kolminkertaistuisi ja työmäärä vähenisi. Ay tosin menettäisi samalla jäsenensä ja siksi siellä suunnalla vastustetaankin kaikin mahdollisin tavoin yrittämisen yleistymistä.
Heikki Aukeelle peukkuja.
On vaan niin vaikeeta saada asioita etenemään, kun työmarkkina-järjestöjyrillä on mielikuvansa asioiden hoitamisesta oma napa eturintamassa. Pelko valtansa katoamisesta on ylivoimaisen kova. Mielellään soudetaan ikäänkuin yhteistä Suomi kirkkovenettä julkisuudessa, mutta käytännön tuloksissa on mitattavissa airojen kalistelua ja eri suuntiin soutua.
Nikulla on haisua asian ratkaisuun tuulen puhaltaessa jatkuvasti yhdeltä suunnalta. Paikallisesta sopimisesta saadaan tuloksellista, kun siihen liitetään yksi välttämätön elementti.
Yrityksen henkilöstö velvoitetaan lunastamaan työpaikkansa joko rahalla, tai omalla työllään. Samalla työpaikan hankkijasta tulee yrityksen omistaja osakkeilla, tai vastaavilla muilla omistajanosuuksilla.
Yrityksen alkuperäisillä omistajilla säilytetään kuitenkin riittävästi valtaa yrityksensä hallinnointiin. On aivan varmaa, että tällä strategialla kaikki voittavat. Ellei Suomen kansassa löydy toimeenpanijaa tälle ajatukselle, niin sitten vaan painimme omissa pahnoissamme vaikeuksista toiseen.
Kommentoi 6 kommenttia