NikuHinkka Se joka tekee itsestään madon, ei myöhemmin saa valittaa, jos häntä poljetaan. (Immanuel Kant)

Toimihenkilönäkökulma leikkauksiin

Leikkauksista raivostuneet lisistä elävät alat ovat raivostuneet hallituksen suunnittelmista lisien leikkaamiseksi. Palkkatyön ja yrittäjäksi alkamisen kannattavuuden eroja kavennetaan, mikä on ihan hyvä asia talouden kannalta. Vastapainoksi esitetyt muutokset työntekijöiden muutosturvaan ovat olemattomat. Esitetty keskimääräisen kuukausipalkan kokoinen ”valmennus” haiskahti hyvävelijärjestelmän keksinnöltä, koska kukaan ei kerro, että kuka nämä ”valmennukset” tulee järjestämään. Veikkaan, että valmennusmiljoonat annetaan TE-toimistostojen kautta poliittisin perustein konsulttiveljille kahdensadan euron tuntitaksalla.

Toisaalta yrittäminen on edelleen mielipuolisen vaikeaksi tehtyä, eikä tilannetta ole oikein ratkaista tekemällä myös palkkatyöstä sietämätöntä. Byrokratiatalkoot ovat vielä alkutekijöissään. Eivät yrittäjätkään vielä hykertele, varsinkaan pienet.

Toimihenkilöt ovat jo tottuneet työskentelemään ilman palkanlisiä, koska kilpailu työpaikoista on niin kovaa, että toimihenkilö ei aina voi veloittaa työnanatajalta ylityötuntejaan säilyttääkseen työpaikkansa. Paikallista sopimista parhaimmillaan. Legendojen mukaan tämä on muodostumassa yleiseksi käytännöksi monilla aloilla. Onko oikein, että toimihenkilö on aina töissä? Joillakin aloilla toimihenkilöt (varsinkin ylemmät) tekevät keskimäärin jopa kokonaisen työpäivän verran ylimääräistä viikkoa kohden. Laskekaapa siitä palkanalennusprosentteja ja menetettyjä vuosituloja. Puhumattakaan elämänlaadullisista ja terveydellisistä ongelmista, joita jatkuva töissä oleminen aiheuttaa.

En kuitenkaan väitä, että lisät ovat perusteettomia. Alat, joilla heikkoa palkkatasoa on totuttu perustelemaan lisillä ansaitsevat kohtuullisesti kompensoivan palkankorotuksen. Varsinkin hoitajat. Ovat ne viikonloput vaan niin arvokkaita päiviä, vaikkei kirkkoon kuuluisikaan. Yhteiskunta pyörii maanantaista perjantaihin ja viikonloppuisin käytetään alkoholia, sekä tavataan ystäviä ja sukulaisia. Valtakunnallisesti ostettu alkoholin määrä on hyvä mittari tietyn päivän arvostuksen määrittämiselle. Jos lauantai ja sunnuntai ovat mukamas saman arvoisia kuin arkipäivät, niin miksei arkisin käytetä yhtä paljon alkoholia tai järjestetä sukujuhlia? Täytyy sille olla jokin hinta, ettei työnsä takia voi tavata kohtuullisin väliajoin perhettään, eikä ystäviään, koska se on ihmisille todella tärkeää. Toisaalta ehkä laittamalla ihmiset töihin laskemalla viikonlopun arvostusta ja aukiolot vapauttamalla saadaan alkoholin käyttöä vähennettyä. Tämä kuitenkin eriarvoistaa entisestään kolmivuorotyöläisiä virastotyöaikalaisiin verrattuna.

Hallitus aikoo sorvata myös kilpailukyvyn turvaamiseksi lisäkatot. Eläköön ahkeruuden, menestymisen ja taloudellisen toimeliaisuuden rajoittaminen! Pelkäsin aluksi, että tämä olisi poliittinen väylä alojensa parhaimmiston palkkakatoille, mutta uskon että palkanalennukset ajetaan paikallisen sopimisen ”kyllä tulijoita riittää”-linjan kautta. Siitä EK riemastuisi. Monilla aloilla on niin kova pula oikeasti osaavista ammattilaisista, että heitä revitään toinen toistaan paremmilla tarjouksilla toisiin firmoihin. Ehkä meillä on siksi niin tajuttoman korkean oloinen valtakunnallinen keskipalkka.

Veikkaan että toimihenkilöt ovat ihan tyytyväisiä, että suurimman osan verotus ei nouse. Parantunut kilpailukyky sauhuavine tilauskirjoineen saattaa helpottaa pelkoja työpaikan menettämisen puolesta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Kyllähän sitä voi viikonlopun erityisasemaa perustella monellakin tapaa. Yleisesti keskusteluissa, niinkuin blogistillakin jää perusoletukseksi kuitenkin jokin vanha totuttu tapa, jota ei perustella. Logiikka kääntyy päälaelleen, jos perustellaan viikonlopun vapaata sillä, että silloin järjestetään sukujuhlia ja tavataan kavereita. Syy-seuraus on juuri päin vastoin, sukujuhlat järjestetään silloin, koska on vapaata. Myönnän että tuo on jossain määrin saivartelua, koska sillä on luonnollisesti arvo, että on olemassa päiviä jolloin on helpompi järjestää yhteisiä tilaisuuksia.

Sitä en kuitenkaan ymmärrä, miksi sunnuntai olisi arvokkaampi päivä kuin lauantai? Ymmärrän luonnollisesti historiallisen taustan, mutta kun kirkko erotettiin valtiosta perusteet katosivat. Osaatko sinä perustella sunnuntain erityisaseman maallistuvassa yhteiskunnassa?

Käyttäjän NikuHinkka kuva
Niku Hinkka

Sunnuntain asemaa on vaikea perustella ilman kulttuurihistoriallista kontekstia. Järkevin keksimäni perustelu on, että yhteiskuntamme kulttuuri on kehittynyt niin, ettei töitä ole kannattanut tehdä samallla lailla seitsemänä päivänä viikossa. Joskus muinoin yhteiskuntasopimusta muovatessa on ajateltu, että ihmisten ei kannata olla joka päivä töissä ja että on kätevämpää, jos tuo yleinen vapaapäivä on sama kaikille. Työkulttuurimme arvosti sitä, että kaikki pystyvät kokoontumaan yhteen samana päivänä, joten palkansaajat keksivät sunnuntailisät vastaamaan tuota arvokasta päivää. Lauantain nykyfunktiona on olla välipäivänä arjen ja pyhän välissä. Isompi osa kansasta työskentelee lauantaisin, kuin sunnuntaisin, joten silloin on pienemmät lisät. Sunnuntaityö on kallista, koska se on yleisin vapaapäivä ja toimii akkujen lataamista varten arkipäivien ja välipäivän välillä. Kolmivuorotyössä ihmiset menevät rikki, jos ja kun kaikki päivät ja vuorokaudenajat ovat samanarvoisia. Ihmiset tarvitsevat vakautta ja sunnuntai luo sitä.
Sunnuntailisistä voitaisiin luopua jos kaikista päivistä tehtäisiin täysin samanlaisia, jolloin kaikki virastot ja yritykset olisivat auki joka päivä samalla tavalla.
Sunnuntailla ja lauantailla on talousjärjestelmässämme yhteiskunnallinen arvo, koska olisimme kaikki konkurssissa, jos kaikkien puljut olisivat joka päivä aamusta iltaan auki. Tai jos puolet työpaikoista alkaisi olemaan auki lauantaista keskiviikkoon. Ei ole kannattavaa liiketoimintaa se. Yhteiskunnallisesti on fiksua ja johdonmukaista sopia vakiintuneista välipäivästä (lauantaista) ja lepopäivästä (sunnuntaista).

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Tottakai historia vaikuttaa, mutta kysymykseni koski nykypäivän argumentteja. Puhut pyhäpäivästä, määrittelemättä pyhää ja kenelle se pyhäpäivä on koskematon. Muuten sivuutat uskonnon ja argumentoit keksityin rationaalisin perustein. Esitin kysymykseni vain koska muutosta tehdessä on hyvä miettiä perusteet kohdalleen.

Mitä yhteisiin vapaapäiviin tulee, niitä voinee perustella sosiologisin perustein, mutta vain osittain taloudellisin.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Sairaanhoidossa pitäisi kaikista uskonnollisista vapaapäivistä luopua; jouluviikko olisi erinomaista aikaa purkaa jonoja pkl:lla ja leikkaussaleissa, eikä hoito haittaisi työntekoa, jos duunareilla uskonpyhävapaat jatkuvat.

Muuten Kokomuus ajaa edelleenkin tervyedenhuollon yksityistämistä; virkalääkäreiden eläke-etuja jo heikennettiin, ja tavoitteena on, että kokeneimmat työntekijät siirtyvät yksityissektorille, jolloin sitä voidaan käyttää lisäperusteena julkisen terveydenhuollon alasajoon.

Käyttäjän NikuHinkka kuva
Niku Hinkka

Ihan hyvä pointti etenkin leikkaussalipuolelta. Ehkä meillä ei vain ole tarpeeksi kirurgeja pyörittämään toimintaa ympärivuotisesti. Poliklinikoilla on kait ajateltu, että ihmiset eivät sairasta niin paljoa pyhäpäivänä, jolloin keskittäminen ensiapupoleille on saattanut tuntua fiksulta. Olisi kyllä mukavaa päästä normaalisti polille myös pyhinä. Viimeksi, kun jouduin pyhänä menemään ensiapupolille jonottaa sai melkein kolme tuntia.
Hlökohtaisesti en pidä tuosta terveydenhuollon yksityistämisprojektista, koska se eriarvoistaa ja isot yksityiset käyttävät paljon veroparatiiseja. Toivotaan, että sote-uudistus onnistuu, jotta julkisella työskentelemisestä tulisi houkuttelevampaa.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Viimeksi muistaakseni ehdotit, että julkisen terveydenhuollon lääkrärien palkkoja pitäisi laskea, se haiskahtaa yksityistämisprojektilta.

Toimituksen poiminnat