NikuHinkka Se joka tekee itsestään madon, ei myöhemmin saa valittaa, jos häntä poljetaan. (Immanuel Kant)

Ratkaisu sote- työttömyys- ja yhteisöllisyyskriiseihin.

  • Ratkaisu sote- työttömyys- ja yhteisöllisyyskriiseihin.
  • Ratkaisu sote- työttömyys- ja yhteisöllisyyskriiseihin.

Sotekriisi: Meillä ei ole varaa hoitaa kaikkia. Hoidoista leikataan hoidontarpeen jatkuvasti lisääntyessä ja hoitajat poltetaan loppuun.

Työttömyyskriisi: Työn kysyntä on heikkoa ja työelämä on muuttunut todella vaativaksi. Kallis pitkäaikaistyöttömyys kasvaa.

Yhteisöllisyyskriisi: Ihmiset vieraantuvat toisistaan ja ”taistelu” vähenevistä resursseista johtaa vihan ja yksinäisyyden lisääntymiseen.


Ratkaisuiksi on esitetty hallintohimmeleitä, kuten erilaisia seteleitä, valinnanvapautta, tiukennuksia, keskittämisiä ja leikkauksia.

Ehdotan ratkaisuksi omaishoitajuuden ja monisukupolvisena perheenä asumisen muuttamista mielekkäämmäksi vaihtoehdoksi, koska se ratkaisisi todella monia ongelmia ja helpottaisi ihmisten elämää. Voisi parantaa myös elämänlaatua. Hallituksen tiukentaessa tukipolitiikkansa se voisi ohjata ihmisiä ja budjettivaroja toimettomuudesta ja toivottomuudesta merkitykselliseen omaishoitotyöhön.

1. Tukijärjestelmää tulisi muuttaa niin, että se tukisi sukupolvien välistä yhdessä asumista. Nykyinen järjestelmä rankaisee ruokakuntia yhteisöllisyydestä, eikä ota riittävästi huomioon esimerkiksi asuinkustannuksia ja autontarvetta.

2. Osaa omaishoitajista ei edes lueta omaishoitajiksi tukien saamisen kannalta. Sairastuneen puolison hoitaminen ja täyspäiväinen töissäkäyminen samanaikaisesti ovat myrkkyä parisuhteelle. Yhteisöllisyys voisi pelastaa paljon parisuhteita.

3. Omaishoitajasopimus tehdään kunnan ja valtaapitävän sosiaalityöntekijän kanssa. Kunnissa käytännöt, laintulkinnat ja taloustilanteet vaihtelevat, mikä luo epätasa-arvoa. Rahoituspuoli voisi tulla valtiolta ja jako voitaisiin hoitaa objektiivisesti Kelassa.

4. Omaishoidon tuen alimman hoitopalkkion suuruus vuonna 2016 on 387,49 € kuukaudessa. Omaishoitajuuden tulisi olla taloudellisesti yhtä mielekästä kuin esimerkiksi sijaisvanhemmuuden ja huomattavasti mielekkäämpää, kuin toimettomuuden tai epätoivoisen työnhaun.

Jo päätetyissä uudistuksissa tavoitteina on kunnianhimoisesti saavuttaa valtaisia säästöjä omaishoidon avulla, mutta se ei onnistu järjestelmää muuttamatta. Ketään ei voida pakottaa omaishoitajaksi, mutta siihen voitaisiin motivoida.

Esimerkkiperhetapaus kolmella sukupolvella:

- Noin 80-vuotias leski laitoshoidossa. Eläke 1500e/kk, josta hoito ja verot  vievät 80%.

- Noin 50-vuotias eronnut ja elintasosairauksinen vanhentuneella osaamisella irtisanottu pitkäaikaistyötön työmarkkinatuella. Työmarkkinatuki 700e/kk miinus verot.

- Noin 20-vuotias mielenterveysongelmainen ja syrjäytynyt koulunsa keskeyttänyt nuori sinkkuaikuinen kuntoutus-, toimeentulo- ja työmarkkinatukikierteessä. 500-700 e/kk miinus verot.

Kolme sukupolvea, jotka yrittävät selvitä kaikesta yksin. Omillaan kukaan heistä ei pysty elämään mielekästä ja terveellistä elämää korkeiden elinkustannuksien maassa. Mitä jos he voisivat asua yhdessä perheenä? Olisivatko he kaikkien mielestä toivottomia häviäjiä? Onko kynnyskysymyksenä pariutuminen? Onko se Suomessa liian vaikeaa henkilölle, joka elää perheensä kanssa?

Ymmärrän, että kaikki ihmiset eivät tule toimeen perheidensä kanssa tai että valtaosa ei halua asua anoppinsa kanssa/naapurissa. Mielestäni suomalainen yhteiskunta teki valtavan virheen ottaessaan vastuun lähimmäisestä lähes kokonaan perheeltä yhteiskunnalle. Nyt velkaannumme valtavasti, jotta jokaisella oleskelijalla olisi kuutio, jossa voi olla kunnioittamatta toisia ihmisiä rauhassa.

Työ on parasta sosiaaliturvaa. Töiden vähetessä terve ja yhteisöllinen perhekulttuuri olisi paras turvaverkko.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat