*

NikuHinkka Se joka tekee itsestään madon, ei myöhemmin saa valittaa, jos häntä poljetaan. (Immanuel Kant)

Asiallisesta julkisesta viestinnästä on tullut hankalaa yrityksille

  • Asiallisesta julkisesta viestinnästä on tullut hankalaa yrityksille

Rahoituksen professori Vesa Puttonen lausui taannoin hyvin, että ”Maine on ihmisen suurin assetti”. Viime viikolla kohistiin eri verkkojulkaisuissa näyttävästi työpaikkoihin hakemisen muuttumisesta maksulliseksi. Kommenteissa yrittäjää oltiin viemässä giljotiiniin. Kaamea kokoomuslainen kapitalisti ja riistäjä!

 

Se yrittäjä muuten olin minä. Henkilö, joka on kirjoittanut mm. veroprogression ja omistamisen verotuksen kiristämisestä, työntekijöiden aseman parantamisesta suhteessa työnantajiin, paikallisen "sopimisen" vastustamisesta, rikkaimman prosentin ylivallasta, puolustanut perintöveroa, sekä vastustanut TTIP:tä ja aggressiivista verosuunnittelua. Olen foliohattuni kanssa ollut pienestä pitäen tavallisen ihmisen puolella kollektiivisesti neoliberalistisia talous- ja itsekkyysoppeja vastaan.

 

Ehkä se ei ollutkaan edes työpaikkailmoitus...

Moni media unohti mainita, että kyseessä ei oikeastaan ollut edes työpaikkailmoitus, vaan mainostoimiston mainoskampanja. Esimerkiksi Sosiaalidemokraattien äänenkannattaja Demokraatti muisti propagandassaan poliittista agendaansa ajaakseen luonnollisesti mainita vain PÖYRISTYTTÄVÄN TYÖPAIKKAILMOITUKSEN, JOSTA HUONOJA (rahattomia) TYÖNTEKIJÖITÄ KARSIVA TYÖVÄEN SORTAJA NIKU HINKKA VAATI MAKSUA. Kiitos objektiivisesta journalismista.

Toistan vielä, että ilmoituksessa ei haettu duunaria sanan perinteisessä merkityksessä, vaan matkailuohjelmaan juontajaa reissaamaan ympäri maailmaa. Idea maksullisuudesta johtui siitä, että firman kaikkiin kilpailuihin/tuotantoihin hakeminen on myös maksullista ja juontajakampanjaa päätettiin käsitellä samalla tavalla. Esimerkiksi firman avoimissa hakuilmoituksissa ei ollut maksullisuusehtoa, koska niissä oli kyse oikeista työpaikoista, joissa tehdään oikeita töitä. Onko reilua edes käsitteenä puhua työpaikasta, jos varsinaisena tehtävänä on lomailu, josta arjessa muuten yleensä joutuu maksamaan? Saatan olla vähän asperger, mutta mielestäni moni pahoitti mielensä asiasta, jota ei oikeasti edes tapahtunut. Saa vihata.

 

Sain yllättävän vähän vihapostia ja uhkauksia, koska kokeilin muutamaa kriisiviestinnän metodia. Huvittavinta oli, että jutun tehnyt Turun Sanomien toimittaja väitti koko ajan, että ”En tee kohujuttuja” ja ”Saat tarkistaa jutun ennen kuin se tulee ulos”. Hän oli itse aiemmin joutunut kansan vihan kohteeksi. Hän oli kirjoittanut maahanmuuttajista positiivisiä juttuja, ajautunut kriitikoiden häirintälistalle ja joutunut esimerkiksi poistamaan osan hakutiedoistaan Google-hauista. Vähän sama, kuin raiskatuksi tullut alkaisi itse himoraiskaajaksi.

 

Toimittaja oli ymmärtänyt vähän vinoutuneesti ”Tee toisille kuten haluaisit itsellesi tehtävän”. Hain aikanaan itsekin toimittajakouluun, enkä voi ymmärtää, että miten klikkiporttoina ihmisten elämiä työkseen lokaavat kestävät työtään. Toisaalta toimittaja oli erittäin kiinnostunut raha-asioistani. Ehkä hän vain oli sitä koulukuntaa, jonka mielestä kaikki yrittäjät ovat rikollisia. Tai sitten hän luuli minua varakkaaksi mysteerimiljonääriksi, joka ansaitsee tulla vahingoitetuksi, koska "sillä on varmasti muuten ollut elämässä niin helppoa ja mukavaa". Pointtina on, että vallankäyttöä mahdollistava kirjallinen sana ei koskaan ole täysin objektiivista. Vallalla on aina isäntä.

 

Toimittajalla oli selkeä motiivi. Verkkomedian on saatava klikkejä varmasta totuudesta ja jutun kohteen maineesta viis. Verkkomedia eroaa printistä sillä, että verkkomedian sisältö voi olla aivan mitä tahansa, kunhan se saa kuluttajan klikkaamaan otsikkoa. Journalististen oikaisu- ja ”inhimillinen erehdys”-pykälien taakse piiloutumalla voidaan tuhota maineita. Ihmiset usein lukevat vain luetuimpien uutisten listoja, jolloin oikaisut näkyvät harvoille ja jäävät Googlessakin pimentoon. (Uudella Suomella tosin on ollut ihan hyvä linja ja luen heidän juttujaan paljon. - not sponsored ) Tapauksen ”uutinen” oli suhteellisen iso ja luettu, mutta jostain kumman syystä se ei kelvannut Ylelle tai yhdenkään lehden paperiversioon; koska se oli vain johdatteleva puolitotuus!

 

Klikkiporttoa ei kiinnosta asiasisältö. Yleensä yritys toivoo julkisuudelta asiallista ja perinteistä mitä, missä ja milloin -juttua. Kuitenkin esimerkiksi aiemmin yrittäessäni järjestää hyväntekeväisyys-startupia yksinäisten auttamiseksi kaikki asiat käännettiin aivan päälaelleen. Palvelu oli suunniteltu kaikkien kukkaroille sopivaksi, eli työntekijöille ei makseta tarpeeksi palkkaa. Työntekijöiden turvallisuuteen panostaminen oli sitä, että lähetämme työntekijät tiedostetusti surman suuhun jne. Nyt kun yritämme järjestää kivaa matkailuohjelmaa sosiaalipornon ja pehmopornon vastapainoksi, niin se ei kelpaa uutiseksi mihinkään. Ei kukaan saa aikaiseksi uutta Nokiaa, jos kaikki hyvää tarkoittavatkin ammutaan heti lähtölaukauksessa viivalle.

 

En oikein enää osaa luottaa toimittajiin, enkä suosittele sitä muillekaan yrittäjille. Paitsi ehkä jos luvataan, että juttu tulee nimenomaan printtiversioon. Ymmärrän, että median kriisi on todellinen ja että kortistomäärillä painostaminen johtaa eettisiin ja moraalisiin joustoihin. Tämänkaltaiset ylilyönnit valitettavasti johtavat vaihtoehtomedioiden ja populismin nousuun, joka pahimmillaan voi uhmata vakaata yhteiskuntajärjestystä. Mainostaminen tulee muuttumaan aivan perverssiksi, jos lehdille pitää maksaa tuhansia ”natiivi- ja sisältömainonnasta” silloin, kun ei halua itsestään kirjoitettavan maineen pilaavaa kohujuttua.

 

Kiitos lukemisesta. Kannattaa katsoa aiheesta elokuva Idiocracy. Pyörii kait Vitosella uusintojen joukossa Idioluutio -nimellä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat