Kaikki opiskelu aikuisiällä mahdolliseksi työn ohessa

Hallitus toi opiskelijat yleisen asumistuen piiriin, joka hyödytti monia ja siirsi pienemmän joukon puolison elätettäviksi. Tai sitten elätettävien on käytävä töissä. Nuorten terveystilastoista näkee, että eihän siitä mitään tule. Moni tippuu kelkasta yrittäessään yhdistää täyspäiväisen opiskelun osa-aikatyöhön. Itsestäni olen huomannut, että opiskelumotivaatio kärsii valtavasti työsuhteista. Sitä alkaa herkästi ajattelemaan, että ”kyllähän ne työnantajat nyt varmasti arvostaa minun työhistoriaani enemmän, kuin arvosanoja”.

 

Monissa korkeakouluissa lähiopetusta on yhteensä niin vähän, että riittäisi kun opiskelijat olisivat paikalla vain kahtena päivänä viikossa. Jos opintoja olisi esimerkiksi vain maanantaisin ja tiistaisin, niin kaikkien ei tarvitsisi edes asua paikkakunnalla, jolloin ratkaistaisiin asuntopula. Työnantajien olisi helpompi rekrytoida opiskelijoita, jolloin ratkaistaisiin minijobien "työvoimapula". Opetushenkilökunta voitaisiin kokkariunelmissa leikata osa-aikaiseksi ja professoreille jäisi aikaa tutkia. Opiskelen linjalla, jossa työnteko opintojen rinnalla yritetty mahdollistaa. Koulua ainakin oli kahden viikon välein torstaista lauantaihin ja monille se toimii.

 

Kansan koventuneet arvot viittaavat siihen, että veronmaksajilla ei ole enää haluja elättää parhaassa työiässä olevaa kansaa täyspäiväisinä opiskelijoina. Esitän vaihtoehdoksi kompromissia, jonka toteutumisen edellytyksiä on jo parannettu. Ensimmäinen askel on, että budjettipaineiden takia tutkinnoista tehdään niin helppoja, että lähes kaikki pääsevät niistä läpi. Tämä meillä on käynnissä parhaimmillaan, kun oppilaitosten rahoitusta ja tulosvastuuta on kiristetty. Samalla on tehty tuetusta opiskelusta sietämätöntä pelottelemmalla velkakuolemalla, estämällä opiskelijoilta toimeentulotuen saaminen, sekä vaikeuttamalla pariutumista ja perheen perustamista. Lopulta annetaan lähes kaikkiin tutkintoihin jo hakuvaiheessa mahdollisuus opiskella etälinjalla, jossa lähiopetuspäivät ovat ennalta määrätyt.

Joku sanoisi että helpottamalla opiskelua tuhottaisiin ammattitaito, mutta haluavatko työmarkkinat mieluummin "entry level"-insinöörin, joka on "pelkästään" opiskellut huippulaitoksessa viisi vuotta, vai valmiin ammattilaisen, joka on ollut juniorina jo kolme vuotta osa-aikaisena opintojen ohessa? Työmarkkinat luonnollisesti haluavat sen insinöörin, joka opiskeli huippulaitoksessa, kävi oman alan töissä, harrastaa maratonia, eikä kärsi minkäänlaisista asenne- tai terveysongelmista. Tosielämässä täydelliset työntekijät ovat liito-oraviin verrattavissa olevia mielikuvitusolentoja. Niiden papanoita näkyy kyllä pitkin saloja, mutta etsittäessä ne ovat aina jossain muualla.

Opiskelijatkin olisivat terveempiä ja onnellisempia, kun tutkinnon saisi helpommin, eikä heidän olisi viisipäiväisen kouluviikon takia puoliksi pakollista kuulua pienituloisimpaan kansanryhmään. 2+2=4 eli viisipäiväisen opiskeluviikon aikuisiällä jättäminen historiaan olisi erinomainen vaihtoehto. Saataisiin myös erinomainen syy tulorajojen poistamiselle.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu