NikuHinkka Se joka tekee itsestään madon, ei myöhemmin saa valittaa, jos häntä poljetaan. (Immanuel Kant)

Julkisen sektorin on alennettava työpaikkojensa koulutusvaatimuksia

Työelämään siirtymisen nopeuttaminen on ollut pinnalla pitkään. Asiantuntija- ja selvitysryhmät ovat monesti julkilausuneet, että Suomessa pitäisi siirtyä ulkomailla yleisesti käytettyyn malliin, jossa työelämään siirrytään jo kandidaattitutkinnon suorittamisen jälkeen.

Selailin mielenkiinnosta valtion työpaikkailmoituksia ja yhteinen nimittäjä oli vaadittu ylempi korkeakoulututkinto. Ammattikoulu ei riitä välttämättä sihteerin vakanssiin, vaikka joitain koulutuslinjoja on nimenomaan sihteereille. Ilmoituksissa toivotaan vähintään tradenomia. Tuntuu varmaan todella mieltä ylentävältä niille korkeakoulutetuille tradenomeille, joidenka pääaine oli johtaminen. Pykälää ylempänä pakasta vedetty kauppatieteen maisteri otetaan puolikkaalla palkalla määräaikaiskiertoon ”traineeksi” ja häntä johtaa seitsemänkymmentä-kahdeksankymmentäluvun yo-merkonomi. Eihän tässä ole mitään järkeä! Kaikkia tutkintoja pitäisi arvostaa enemmän ja se onnistuu vain lisäämällä massiivisesti työpaikkoja tai muuttamalla työkulttuuria laskemalla työpaikkojen lähtövaatimustasoa.

Valuvika on tullut pitkällä aikavälillä yliopistojen käytännöstä tarjota kandidaatti ja maisteri 3+2 vuotta pakettina. Se on nostanut keskimääräistä koulutustasoa valtavasti. Ehdotan, että tulevaisuudessa yliopistoihin otettaisiin lähtökohtaisesti kandidaattitutkintoon ilman automaattista maisterivaihetta. Yliopistot pääsevät haku-uudistuksessa eroon hintavista valintakokeista jo muutenkin, niin keskustelua herättänyt epätasa-arvopommi voitaisiin tussauttaa. Maisteriin haettaisiin vasta mm. kandidaattitutkinnon keskiarvolla, jolloin vanhempiensa maksamilta valmennuskursseilta aiemman menestyksensä saanut ”rikkaan perheen laiska korkeakoululainen” saisi nenilleen. Paketin pilkkomisen luulisi olevan helpohko muutos jopa hitaalle yliopistoinstituutiolle.

Työssäoppimisen ja työelämäyhteistyön lisäämisestä puhutaan paljon, mutta se on tehokkuudeltaan näpertelyä verrattuna siihen, että käytännön työelämään olisi todellinen houkutus siirtyä kaksi-kolme vuotta aiemmin. Ylemmät korkeakoulututkinnot ovat niin isolta osalta lopputyötä, että ne pitäisi voida järjestää luettaviksi työn ohessa. Poliittisen johdon luoma hybris ja populismi pidemmälle menevän koulutuksen automaattisesta paremmuudesta on vääristänyt työmarkkinoitamme pahasti, mikä on osasyynä korkeakoulutettujen suhteellisen korkeaan työttömyyteen.

Nuorille on tullut mielikuva, että x määrä opiskeluvuosia oikeuttaa jo itsessään esimerkiksi vähintään 3000€/kk palkkatasoon. Jatkuvasti tuskaillaan mediassa pienien palkkojen suhdetta koviin hakuvaatimuksiin. Työkkäristä oltiin sanottu duunareita hakevalle yrittäjälle, että nostaisi vähän vaatimuksia, ettei heidän tarvitsisi osoittaa montaa hakijaa hakemaan tuhansille sopivaa työtehtävää. Tehtävään budjetoitua palkkaa tuskin tämän takia nostettiin. Työnhaussa kaikki paitsi kultamitali on häviö, joten "paras" on osaamistaan alempaa työtä ja palkkausta hakeva. Julkisella sektorilla on joka tapauksessa valittava pätevin hakija tai raastupa voi kutsua.

Yksi syvimmistä juurisyistä on kuitenkin laadukkaiden työpaikkojen maksajien vähyydessä. Suomi on kaikesta vertailusta huolimatta köyhä maa, koska vaurautemme historia oli yhtä kuin Nokian ja muun vientiteollisuuden kultakausi. Kaikki on kallista ja ihmisarvot unohtuvat. Menneet vuosikymmenet unohtaneet ihmiset eivät ymmärrä, kuinka vähän meillä keskimäärin on.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat