NikuHinkka Se joka tekee itsestään madon, ei myöhemmin saa valittaa, jos häntä poljetaan. (Immanuel Kant)

Mitä irtisanomissuojan heikennyksestä seuraa duunarille?

Haluatko että sinä ja rakkaasi eläisitte jatkuvassa pelossa? Unohdetaan työllisyysprosentit, taloustutkimukset, uudet työpaikat ja valtapelit ja keskitytään ihan vain meihin ihmisiin. Siihen miltä meistä tuntuu ja miten me voimme. Turvallisuudentunne on kaikista tärkein perustarve ja näin ollen irtisanomissuojan heikentäminen uhkaa koko kansaa ja sen hyvinvointia. Kukaan ei ole niin korvaamaton, kuin kuvittelee olevansa - varsinkaan laman koittaessa. Irtisanomissuojan heikentäminen aiheuttaisi ennennäkemätöntä pahoinvointia työelämän rakennemuutoksessa kamppailevalle maalle lietsomalla epävarmuutta.

 

Työoikeuden professori Koskinen lausui, että palkkatyö on lähentymässä yrittäjyyttä. Kuitenkaan ehkä vain alle viisitoista prosenttia meistä soveltuu oikeasti yrittäjiksi, joten voidaan olettaa, ettei hyvä yhteiskunta pakota valtaosaa yrittäjyyteen. Henkilöperusteisen irtisanomisen helpottaminen myös romuttaisi kaiken hyvän työn, mitä syrjinnän vähentämiseksi on viime vuosina tehty.

 

Mitä käytännössä tapahtuisi työpaikoilla?

Ikuisen koeajan motivoimat duunarit pelkäävät ja tulevat sairaina töihin. Hetkellisesti. Lopulta sairaana töissä käynyt pelokas duunari sairastuu niin vakavasti, ettei oikeasti pääse enää ollenkaan töihin. Työnantaja ei työ- ja tasa-arvolainsäädännöstä tietoisena ilmaise tyytymättömyyttään suoraan, mutta aloittaa irtisanomisprosessin takaraivossaan. Pitkältä sairauslomalta palattuaan duunari myöhästyy töistä muutamia kertoja, koska liikenteessä oli yllätyksiä ja duunari saa varoituksen ilman omaa syytään. Takaraivoprosessin toisessa osassa duunari on saanut mahdottoman deadlinen ja/tai tulostavoitteen, jonka saavuttamatta jättämisestä seuraa toinen varoitus. Jos mahdollista, niin työnantaja arkistoi valmiiksi muutaman duunarin tekemään virheen tai valkoisen valheen.

Lopuksi työnantaja provosoi duunaria puolustautumaan ja ilmaisemaan jotain protestanttisen työetiikan vastaista, jotta saadaan lopullinen todistusaineisto ”luottamuspulasta ja yhteistyöhaluttomuudesta”. Hiukan myöhemmin työnantaja antaa henkilöperusteisen irtisanomislapun ja se on siinä. Mitään todellista syytä ei vaadittu, koska valta on työnantajalla. Kiusaamisesta tuskin on riittäviä todisteita, eikä edes syrjintäolettamasta ole mitään hyötyä, koska varoitusten laillinen antaminen uudessa oikeuskäytännössä yleistyy ja helpottuu. End of story.

 

Uusistakaan työpaikoista ei synny todellista lisäarvoa, jos niiden hintana ovat kansanterveyden heikentyminen, eriarvoistuminen ja dystooppinen kehityskulku. Työn ei pidä aina olla hauskaa, mutta ei myöskään pelkkää tuskaa. Haluatko rakkaidesi ja tulevien sukupolvien elävän pelossa? Tuskin, joten vastusta tätä uudistusta. Auta itseäsi, äläkä purnaa (tällä kertaa) ay-liikkestä. Voit esimerkiksi kertoa asiasta kansanedustajallesi, jakaa somessa heikennyksen vastustajien kannanottoja ja allekirjoittaa adressin https://www.adressit.com/irtisanomissuojan_heikentaminen

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän PekkaKeskinen kuva
Pekka Keskinen

Tiina perustaa kahvilan, joka on auki arkisin 8-16. Kahvilan myynti ei kuitenkaan riitä kahvilan vuokraan, jonka johdosta Tiina palkkaa Tepon ja pidentää kahvilan aukioloaikaa arkisin klo 19 asti ja pitää kahvilaa myös lauantaina auki. Kaikki menee hyvin, kunnes hiljalleen Teppo kyllästyy työhönsä kahvilassa. Hän alkaa kiukutella ja käyttäytyä huonosti asiakkaita kohtaan. Asiakkaat valittavat Teposta ja kahvilan myynti laskee. Tiina ottaa asian esille Tepon kanssa ja pyrkii ohjaamaan häntä. Teppo suuttuu Tiinalle ja käyttäytyy häntä kohtaa epäasiallisesti, myös asiakkaita kohtaan käytös jatkuu ynseänä. Tiina alkaa voida pahoin omassa yrityksessä. Koska töiden laiminlyönti ei ole olennaista, ei Tiina voi irtisanoa Teppoa. Lopulta Tiina päätää järjestellä työtä uudelleen ja ryhtyy tekemään itse pitempää päivää ja irtisanoo Tepon. Tiina ei voi palkata ketään tilalle. Tiina kuitenkin lopulta uupuu, palaa loppuun ja päätyy sulkemaan kahvilan. Näin Tiina ja Teppo päätyvät työttömiksi ja kaksi työpaikkaa häviää....

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

"Koska töiden laiminlyönti ei ole olennaista, ei Tiina voi irtisanoa Teppoa."

No eikös se esimerkissäsi aika olennaista ole?

Käyttäjän MikkoRaatikainen1 kuva
Mikko Raatikainen

Miksi Tiina ei irtisano Teppoaa, jos varoituksista huolimatta tekee hallaa yritykselle käyttäytymällä huonosti asiakkaita/työnantajaa kohtaan.

Ei siihen ainakaan mitään estettä ole.

Jos Tiina ei yrittäjänä ota sen vertaa selvää työntekijän velvollisuuksista ja työnantajan oikeuksista ei hänen takiaan kannata alkaa muutella lakeja, jotka heikentävät kaikkien työntekijöiden asemaa.

Tämä on täysin surkea esimerkki, johon usein vedotaan.

Käyttäjän PekkaKeskinen kuva
Pekka Keskinen

Siksi, koska kyseessä oleva tilanne on tuskin on työvelvoitteiden vakavaa rikkomista.

Käyttäjän MikkoRaatikainen1 kuva
Mikko Raatikainen

Höpö höpö.

Jos työntekijä tekee hallaa firmalle asiakkaiden silmissä, niin lopputilille on 100% perusteet.
Muistaa vaan antaa varoituksen kirjallisena, ettei Teppo voi kiistää suullista varoitusta.

Käyttäjän MikkoRaatikainen1 kuva
Mikko Raatikainen

Missään jutun esimerkeistä ei ollut haitanteko ollut jatkuvaa varoituksesta huolimatta.

----------
"Asiallisia ja painavia perusteita voivat olla esimerkiksi työvelvoitteen laiminlyönti, epärehellisyys tai rikollinen toiminta työnantajaa kohtaan, väkivalta ja alkoholinkäyttö tai työntekijän henkilöön liittyvien työntekoedellytysten olennainen muuttuminen."

"Ja pääsääntö, että varoitus pitäisi olla ennen irtisanomista. Tietyissä tilanteissa irtisanominen ilman varoitusta on kuitenkin mahdollista, Albert Mäkelä sanoo."
----------

Kyllä se raja on duunarinkin kusipäisyydelle, mutta se täytyy kertoa hänelle ennen potkuja

Käyttäjän PekkaKeskinen kuva
Pekka Keskinen Vastaus kommenttiin #8

Nuo oikeustapaukset kuvaa sitä, kuinka vaikeaa irtisanominen henkilöperusteisesti on ja kuinka vaikeaa on ennustaa irtisanomisperusteen olemassaolo ja kuinka ison riskin se tekee yksityisyrittäjälle. Kuvaamassani tapauksess olisi ollut hyvin kyseinalaista, voiko henkilöä irtisanoa.

Suomessa on kansainvälisesti korkea irtisanomissuoja henkilöperusteisella irtisanomisella. Nyt sitä vain hieman höllennetään pienyritysten osalta. Ei iso juttu.

Käyttäjän MikkoRaatikainen1 kuva
Mikko Raatikainen Vastaus kommenttiin #10

Joo...ei iso juttu....siis jos on työnantaja.

Yksittäistapaukset on vähän huonoja esimerkkejä näissäkin jutuissa.
Varsinkaan kun ei ole vastapuolen näkemystä nähtävillä.

Mutta ymmärsin pointin.
Uskon vaan että tämä paskojen työntekijöiden ongelma on pienempi kuin ongelma joka tästä aiheutuu tavalliselle työntekijälle koijariyrityksissä.
Työsopimuusriitoja on pilvin pimein myös toisinpin, eikä tämä mahd. tuleva laki ainakaan vähennä kusetustapauksia....tai vähhentää, koska se ei enää ole kusetusta...

Mutta kyllä nykysäännöilläkin pääsee OIKEASTI paskoista työntekijöistä eroon.

En vaan usko että tämä irtisanomisongelma on todellinen.

Ongelma on että meillä on pelkästään persaukista kansaa jolla ei ole ostovoimaa.
Samaan aikaan meillä ei ole mitään vietävää maailmalle jolla saisimme rahaa rajojen sisäpuolelle kiertoon.

Käyttäjän NikuHinkka kuva
Niku Hinkka

Ongelma henkilöperusteisessa irtisanomisessa on lainsäädännön epätarkkuudessa ja epäselvässä oikeuskäytännössä. Asia voitaisiin korjata yksinkertaisesti säätämällä tarkentava asetus irtisanomisperusteista, jossa listattaisiin yksityiskohtaisesti ja määrisesti riittävät perusteet.Tällöin juridinen riski vähenisi oleellisesti ja työelämän pelisäännöt selkenisivät.

Erkki Hietalahti

Keskisen esimerkkki on hyvä, sillä Teppo todennäköisesti kertoisi, että hän on tehnyt työt hyvin, mutta asiakkaita on menetetty huonon tarjonnan vuoksi. Ehkä hänenkin mielestään ongelmia on ollut, mutta lähtökohtaisesti Tiinan käyttäytymisestä johtuen. Lopputulos oikeusistuimessa on epävarma, ja Tiina on jopa vuosia löyhässä hirressä.

Jos sekä työnantaja että työntekijä olisivat aina rehellisiä ja toisilleen hyvää tarkoittavia ei laeille ja säännöille olisi tarvetta. Näin ei kuitenkaan ole, ja tässä tarve on korjata liian äärimmäisyyteen vietyä toisen osapuolen turvaa, joka haittaa sekä työnantajia että työntekijöitä.

Käyttäjän pii3719 kuva
Pertti Ikonen

Olen saanut kahdet potkut työn vähyyden ja tuotannollista- ja taloudellisista syistä. Väittäisin että nuo olivat hatusta vedettyjä mutta ei minulla ollut mitään keinoa ryhtyä esittämään mitään yritysten taloudellisesta tilanteesta. Eiköhän tuotannolliset ja taloudelliset syyt ole vielä täysin riittävä syy irtisanomisiin. Tosin luottamusmiesten irtisanomisten kanssa voi olla toisin.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

"Henkilöperusteisen irtisanomisen helpottaminen myös romuttaisi kaiken hyvän työn, mitä syrjinnän vähentämiseksi on viime vuosina tehty."

- Julkissektorillahan tuota syrjinnän vähentämiskampanjointia on tehty kuin rauhantyön etujoukkoina konsanaan. Elinkeinoelämässä yleisen käsityksen mukaan julkispuolella on ajan mittaan luotu 'esteitä tuottavuuden kasvulle' erilaisilla henkilöstömääräkiintiöillä ja monessa suhteessa ylimitoitetullakin irtisanomissuojalla. - Sekin kuitenkin on tiedossa, että julkissektorin irtisanomissuoja ei käytännössä suojaa 'poliittisesti epäkorrekteja' virkamiehiä, jotka esimerkiksi erehtyvät uskomaan sanan olevan oikeasti vapaa johdon pyytäessä kehitysehdotuksia ja mielipiteitä henkilöstöfoorumilla. Jopa poliittiset potkut ovat edelleen tuttu ilmiö Suomen jälki-70-lukulaisessa valtionhallinnossa.

Vaikka nykyisin virkamiesten valtavirta onkin puolueettomia ammattilaisia, ei aikoinaan asemiinsa nostettujen konkareiden kuten ns. taistolaisten toimia ehkä kv. verkostoineenkin enempää kuin radikaaleimmin taistelevia vihaisia nuoriakaan ay-kellokkaita saa kritisoida. Näillä kuplapoliittisilla aktivisteilla on välillä ollut kovastikin vaikutusvaltaa myös henkilöstöasioihin luottamusmiestehtävänsä ja/tai johtavan asemansa ja joskus ulkopoliittisen toverilobbynkin kautta, paikallisen sopimisen hengessä tietysti. Pärstäkerroinpotkut ovat siis tuttu juttu Suomen jälki-70-lukulaisessa valtionhallinnossa. Pääluottamusmieskin voi tällöin vain vahvistaa asian kahden kesken, mutta ei lähde riitautumaan vaikeasti todistettavia tuulimyllyjä vastaan ilmeisissäkään tapauksissa.

Taantumavuosina 2012-14 oli erään paikallista sopimissovellusta noudattavan viraston johto budjettiraamin kiristyttyä pyytänyt säästöehdotuksia myös henkilöstöltä. Eräs virkamies ehdotti säästöjä talon korkeiden työmatkakustannusten puolelta monen yhteyden hoituessa nykyisin verkossa yhtä hyvin kuin lentäen vaikkapa Belgiaan tai Brasiliaan tai Kazakhstaniin. Talon molemmat henkilöstöjärjestöt (STTK:lainen ja akavalainen) olivat vakavasti vaatineet työajan lyhentämistä viikoittaisen palkallisen liikuntatunnin muodossa. Mainittu virkamies muistutti, ettei aloite varmaan kuulosta hyvältä talon ulkopuolella ja työajan lisäämistä tuolloin vaatineiden työmarkkinaosapuolten korvissa varsinkaan, jos se pääsee taantumasta kärsivien työttömyysalojen ja median tietoon: "työpaikkazumbailu maksaisi talolle vuodessa enemmän kuin se Merja Ailuksen kuuluisa Bemari" hän oli laskenut. Työnteon leikkaaminen ilman palkkakustannusten alentumista ei hänestä siis vaikuttanut järkeenkäyvältä ratkaisulta. - Mainittu virkamies sai nyt kokea sekä matkailevan keskijohdon että ay/yya-siiven suunnalta joukonpetturiksi leimaamista jopa konkreettisestikin väkivaltaisin viestein, ja kevään 2015 yt-neuvotteluissa hän sitten yllättäen valikoitui talosta irtisanottavien parinkymmenen joukkoon. Jukolaisen henkilöstöjärjestön pääluottamusmies arveli, etteivät esitetyt "tuotannollistaloudellisen syyt" voineet ko. tapauksessa oikeasti perustua mihinkään muuhun kuin... ks. case http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260227-a...

Toimituksen poiminnat